Ehannaa soomen kansa, ehannaa!

Ah, tässä sitä ruudun ääressä taas hiljennytään täysin blogttamiseen. Ainoa miinus siinä on, kun sisko haluaisi jo tietokoneelle. En kuule mitää. Keskityn täysin kirjoittamiseen... Hahaa! Blogillani on ensimmäinen lukija, voi tätä ilonpäivää! Toivottavasti blogilleni tulee lisää lukijoita ja kommentitkin olisivat kivoja. Noh, tällä kertaa ajattelin kirjoittaa siitä, kuinka mukava on onnistua jossakin asiassa hevosen selässä.
Eilen se tapahtui minulle. Olin ratsastamassa tavalliseen tapaan tunnilla. Minulla oli hevosena Light Rose, eli tutummin Roosa taikka Ruusu. Kimo, neljätoista vuotias risteytystamma joka osaa olla omalaatuinen. Noh, kuitenkin tässä tammassa on minusta sitä jotakin. Jopa pientä, mukavaa haastetta. Tunnilla olikin sitten aiheena hevosen ratsastaminen oikeinpäin, eli pyöreäksi. Olin ollut 3 viikkoa pois omalta tunniltani, joten olin aluksi hieman hukassa, että mitä tämä "oikeinpäin" meinasi. Pian sainkin siihen selityksen, hevosen niskahihna (korvien takana) kulkisi ikäänkuin ylhäältä alas, eikä aina kohti ratsastajaa silloin, kun hevonen käävellessään liikuttaa päätään eteen-taakse tavalla. Pian kuitenkin aloin päästä jyvälle asiasta, ja siitä mikä oli harjoituksen tarkoitus, saada hevonen pyöreäksi. Ensin se oli hieman vaikeaa, mutta sitten kun ratsastuksenopettajamme näytti sen kaikille yksitellen miten se tehdään pitämällä ohjia omissa käsissään ja ratsastaja pitäen hevosen vauhtia yllä, tehtävä tuntui helpommalta. Kun sen jälkeen ratsastimme uudelleen samaa tehtävää ja kuulin minua kehuttuvan, tajusin, että nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan ja siitähän se sitten onnistuikin. Ryhmäni sai myös olla ns. koekaniini toisessa harjoituksessa. Hevonen piti saada pyöreäksi ja rennoksi peruuttamalla. Tämä tehtävä oli kuin luotu minulle! Piti peruuttaa aina niin kauan kunnes hevosen kaula lähti pyöristymään, ruumis mukaan lukien. Kun näin tapahtui, lähdettiin etenemään käynnissä eteenpäin. Aina kun hevosen pää nousi jälleen ylös piti tehdä uusi peruutus. Sama tehtiin myös ravissa. Aina kun peruutuksessa haluttu asia toteutettiin lähdettiin liikkumaan eteenpäin ravissa. Istuutuin roosalla harjoitusraviin ja jatkoin ratsastamista volteilla ja päästin ponin rentoutumaan. Se oli hieno tunne. Tunne jota ei voi ostaa... Myöhemmin tunnin jälkeen sain kuulla, että ponini oli mennyt muodossa. Kerrankin tunsin saavuttaneeni jotakin! Samaan aion pyrkiä kilpailuissakin.

Kyllä tekin onnistutte vielä haluamassanne! Kovalla työllä palkitaan (;