Ehannaa soomen kansa, ehannaa!

Ah, tässä sitä ruudun ääressä taas hiljennytään täysin blogttamiseen. Ainoa miinus siinä on, kun sisko haluaisi jo tietokoneelle. En kuule mitää. Keskityn täysin kirjoittamiseen... Hahaa! Blogillani on ensimmäinen lukija, voi tätä ilonpäivää! Toivottavasti blogilleni tulee lisää lukijoita ja kommentitkin olisivat kivoja. Noh, tällä kertaa ajattelin kirjoittaa siitä, kuinka mukava on onnistua jossakin asiassa hevosen selässä.
Eilen se tapahtui minulle. Olin ratsastamassa tavalliseen tapaan tunnilla. Minulla oli hevosena Light Rose, eli tutummin Roosa taikka Ruusu. Kimo, neljätoista vuotias risteytystamma joka osaa olla omalaatuinen. Noh, kuitenkin tässä tammassa on minusta sitä jotakin. Jopa pientä, mukavaa haastetta. Tunnilla olikin sitten aiheena hevosen ratsastaminen oikeinpäin, eli pyöreäksi. Olin ollut 3 viikkoa pois omalta tunniltani, joten olin aluksi hieman hukassa, että mitä tämä "oikeinpäin" meinasi. Pian sainkin siihen selityksen, hevosen niskahihna (korvien takana) kulkisi ikäänkuin ylhäältä alas, eikä aina kohti ratsastajaa silloin, kun hevonen käävellessään liikuttaa päätään eteen-taakse tavalla. Pian kuitenkin aloin päästä jyvälle asiasta, ja siitä mikä oli harjoituksen tarkoitus, saada hevonen pyöreäksi. Ensin se oli hieman vaikeaa, mutta sitten kun ratsastuksenopettajamme näytti sen kaikille yksitellen miten se tehdään pitämällä ohjia omissa käsissään ja ratsastaja pitäen hevosen vauhtia yllä, tehtävä tuntui helpommalta. Kun sen jälkeen ratsastimme uudelleen samaa tehtävää ja kuulin minua kehuttuvan, tajusin, että nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan ja siitähän se sitten onnistuikin. Ryhmäni sai myös olla ns. koekaniini toisessa harjoituksessa. Hevonen piti saada pyöreäksi ja rennoksi peruuttamalla. Tämä tehtävä oli kuin luotu minulle! Piti peruuttaa aina niin kauan kunnes hevosen kaula lähti pyöristymään, ruumis mukaan lukien. Kun näin tapahtui, lähdettiin etenemään käynnissä eteenpäin. Aina kun hevosen pää nousi jälleen ylös piti tehdä uusi peruutus. Sama tehtiin myös ravissa. Aina kun peruutuksessa haluttu asia toteutettiin lähdettiin liikkumaan eteenpäin ravissa. Istuutuin roosalla harjoitusraviin ja jatkoin ratsastamista volteilla ja päästin ponin rentoutumaan. Se oli hieno tunne. Tunne jota ei voi ostaa... Myöhemmin tunnin jälkeen sain kuulla, että ponini oli mennyt muodossa. Kerrankin tunsin saavuttaneeni jotakin! Samaan aion pyrkiä kilpailuissakin.

Kyllä tekin onnistutte vielä haluamassanne! Kovalla työllä palkitaan (;

Kuukausittainen video katsaus.

Nyt olisi sitten aika siirtyä katsomaan löytämiäni videoita Youtubesta.

Kyseisen videon tippuminen on aika mielenkiintoinen... Video by: MustikkaMursu

Pelottava kaatuminen videon lopussa, valitettavasti sitä ei ole saatu kunnolla videolle. Video by: Hamlettiparas


Tämän videon on varmasti moni muukin kuin minä nähnyt. Video by: Kakkuleivos


Tiedetään, tiedetään toisen tippumiselle on ilkeää nauraa. Video by: Baroniparas


Ponin hypyt näyttävät hauskoilta, mutta viimeinen ei ehkä tainnut olla... Video by: Sallako


Koni joka osaa nauttia elämästä. Video by: Vanjuliini

Noniin, eiköhän tässä ollut teille toistaiseksi tarpeeksi videoita? Seuraava videokatsaus 09.09.2010

Hihhuu.

Nähtävästi tässä olisi nyt sitten aika kirjoittaa blogin ensimmäinen
kirjoitus, no olen aika huono kirjoittamaan näitä ensimmäisiä kirjoituksia,
mutta yritetään saadaedes jotain aikaan. "Voihan vuohiskarvat!" -blogi
käsittelee hevosiin ja hevosihmisiin liittyviä aiheita laidasta laitaan. Voitte
myös toivoa kirjoitusten aiheita blogin/blogikirjoitusten kommenteissa. Yritän toteuttaa toiveesi mahdollisimman nopeasti.

Toiveena oli nyt sitten Esteratsastus, mutta toive ei tullut
kommenttien kautta.

Vihdoinhan nyt Thomas Ehnroothista saatiin SM mitallsti. Ei tuohon voi mitään sanoa, muuta kuin, että onneksi olkoon, Thomas! Thomas kilpaili SM kisoissa hevosellaan Larissa, jonka lisäksi hänellä on 2 muuta hevosta. Cordinon hän
on lähettänyt Ruotsiin kilpailutettavaksi. Uskomatonta kyllä, mutta Thomas sairastui n. 3 vuotta sitten pahaan syöpään, mutta onneksi kilparatsastajamme sai heti tehokkaan lääkityksen ja sädehoitoa. Thomas on kyllä aiemminkin sijoittunut SM kilpailussa mitallisijoille,muttei koskaan tuo kultamitalli ole ollut palkintokaappia täyttämässä, ainakaan ennen hänen voittoaan. SM hopeaa sai mitallisijojen nuorin kilpailija, Ville Kulkas (Aaltonen ja Ehnrooth ovat molemmat 54 vuotiaita) hevosellaan Catokina, hieno suoritus nyt tuokin oli! Itse en varmasti pärjäisi SM tasolla, ja eihän minun päänikään tulisi sellaisia estekorkeuksia kestämään. Kolmanneksi sijoittui siis Raimo Aaltonen hevosellaan Eafons Polyfino. Nuorten SM kullan voitti palkintokaappiaan koristamaan Mari Levänen hevosellaan Tikarette. SM hopean taasen vei Sonja Mäkelä, Pekka Mäkelän tytär jonka ratsuna oli Primrose. Hyvä Sonja! Ja kolmanneksi sijoittui hieman pettynyt Anna-Julia Kontio hevosellaan Astrid. Ihan turhaan Anna on pettynyt, sillä saihan hän nyt sentään SM pronssia! Ja ei nyt SM kisat mitkään pienet kisat ole. Hyvin se meni, Anna!

Olipas nyt taas niin mukava yrittää kirjoitella tällä tietokoneella, kun koko ajan hyppäsi jokin ihmeellinen ilmoitus tietokoneen näytölle. Noh, onneksi tuossa näytön oikeassa yläreunassa on painike "x" tai "ruksiksikin" sitä kutsutaan. Sitä voi aina tarvittaessa painaa ja se häätää kyllä kaikki inhottavat pikku-ikkunat. Voisipa olla sellainen profiili tietokoneessa (tietokoneissa ei ole profiileita) joka estäisi aina sellaisen ilmoituksen pomppaamisen ruudulle aina kuin bloggaaja bloggaa. Tekstiin tarvitsemani tiedot sain Hevos Urheilunnumerosta joka ilmestyi 30.7.2010